|
| Kirjoittajan kehityskulku |
« Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe » |
| Kirjoittaja |
Viesti
|
| tniemi |
 Lähetetty: 09.01.2008, 10:29:20 Viestin aihe: Kirjoittajan kehityskulku |
 |
|
Liittynyt: 30 Huh 2005
Viestejä: 411
|
Mikä on kirjoittajan kehityskaari? Olen itse ainakin muuttunut vuosien aikana, ja pähkäilin jotain tällaista nelivaiheista mallia:
1. Esiaika: Alussa päässä on ajatuksia, mutta niitä ei saa ilmaistuksi. Pihalle tulee tönkköjä lauseita, jotka kolisevat toisiinsa. Kyvyt eivät riitä, teksti ei toimi. Hommat jäävät kesken.
2. Löytö: Sitten tapahtuu jotain. Tarinat alkavat virrata, hahmot saavat henkeä, teksti luistaa. Havahduttava kokemus, "minähän osaan!" Kertomuksen kuin kertomuksen saa paperille, jos vain haluaa. Kaikki ei aina toimi täysin niin kuin oli tarkoitus, mutta sillä ei ole kamalasti väliä, koska teksti on lukukelpoista.
3. Kypsyminen: Kirjoittamisen alkaa nähdä uudella tavalla. Ongelmana ei ole enää lauseiden muodostaminen, joka menee jo rutiinilla, vaan rakenne. Kirjoittaminen vaikeutuu nyt uudelleen, mutta eri syystä. Ajattelun määrä kasvaa. Tavoitellaan suuria, yritetään kovasti. Tehdään hiottuja kokonaisuuksia ja pingotetaan.
4. Tasaantuminen: Rakenteeseen alkaa suhtautua samalla tavalla kuin lauseiden muodostamiseen, rennommin ja yhä enemmän pelkkiin tunteisiin luottaen. Mestariteos tulee sitten kirjoitettua vahingossa muiden juttujen ohessa, eikä sitä edes huomaa.
Monella tapaa tämä kehityskulku vaikuttaisi olevan suoraan kytköksissä kirjoittajan työkalupakin sisältöön. Vaiheesta 1 siirrytään vaiheeseen 2, kun kasassa on lauseidenmuodostukseen käytettävät välineet. Niiden hankkiminen vaatii harjoittelua -- eli kymmenien tai satojen liuskojen naputtelua.
Vaiheesta 3 vaiheeseen 4 pääseminen vaatii vuorostaan rakenteellisten taikatemppujen hallintaa. Niiden oppiminen ei vaadi niinkään liuskakaupalla kirjoittamista, kuin pikemminkin pohdiskelevaa ajattelemista. Mitä minä haluan sanoa? Mikä on tehokkain tapa ilmaista se?
Näin niin kuin teoriassa.
Tällä hetkellä olen itse tuossa "kypsymisvaiheessa" (monellakin tasolla), mutta toivon edessä olevan tasaantuminen rennoksi ja seesteiseksi kirjoittajaksi. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
| Piikki |
| Lähetetty: 11.01.2008, 01:24:53 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 25 Syy 2004
Viestejä: 764
Paikkakunta: Ristiina
|
Lisäisin tuonne jokaisen vaiheen väliin kriisin. Tai voihan se kriisi tietenkin kuulua noihin vaiheisiin. Tuntuu siltä, että omalta kohdalta isoimmat harppaukset on saanut aikaan aina jokin ongelma, joko mahdoton kirjoittamistulppa tai sitten ahdistus kun on huomannut, ettei osaakaan sitä mitä jo oikeastaan pitäisi osata.
Oma esiaikana oli sellaista, että minä sain kyllä paperille paljon kaikenlaista, mutta ajatus ei kantanut.
Kirjoittamisen oppiminen ei mielestäni koskaan lopu. Aina tulee hommia, jotka ovat vaikeita, vaikeampia kuin ennen, ja jotenkin niistä vain pitää luovia läpi. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| Satkuli |
| Lähetetty: 11.01.2008, 12:25:45 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 16 Jou 2004
Viestejä: 105
Paikkakunta: Jyväskylä
|
Minäkin olen joskus tuota kehityskaarta miettinyt (lähinnä itseni kannalta, en niinkään universaalina mallina  ).
Omana esiaikanani tarinoita syntyi myös paperille, mutta lauseet olivat kilometrien mittaisia ja muuta sellaista "pikkuvikaa".  Eli kunhan kirjoitin. Vaikka muistan edelleen, kuinka ihan aluksi tarinoiden miettiminen oli melkoista puuroa ja ajatukset kankeita. Mutta tekemällä tietysti oppii.
Itse lisäisin tuohon jonnekin ennen kakkoskohtaa tai sitten kakkosen jälkeen muutaman kohdan, joista ainakin omalla kohdallani on ollut merkitystä kirjoittajana kehittymisessä.
Ensimmäinen on tarinoiden ennalta suunnittelun merkityksen tajuaminen, tai se, että tekee suunnitelmia enemmän kuin pari ranskalaista viivaa ennen kuin alkaa kirjoittaa. Tämä tietysti riippuu siitä, miten on tottunut kitjoittamaan, mutta omalla kohdallani se toimi.
Toinen kohta olisi tarinan uudelleen kirjoittamisen merkityksen ymmärtäminen tai tajuaminen. Avainsana oli tuolloin tiivistä, tiivistä ja tiivistä. Ja tähän kohtaan liittyi myös Piikin mainitsema kriisi, koska olin pitkään tuntenut polkevani paikallani kirjoittamisen suhteen. Tarinat olivat ok, mutta jotain niissä oli vialla. Kun tajusin, että tarinan uudelleen kirjoittaminen ei tarkoita tekstiin pikkujuttujen lisäilyä, vaan rönsyjen karsimistakin, tämä johti umpikujasta eteenpäin. Kun ahkerasti tiivisti teksteistä alkoi tulla parempia. Tämän jälkeen alkoi saada myös jotain huomiota kirjoituskisoissa.
Kolmoskohtaan lisäisin myös näiden kahden edellisen kohdan kyseenalaistamisen. Kun miettimisen määrä lisääntyy, kun alkaa tarkemmin suunnitella henkilöitä, rakennetta, maailmaa ja mitä haluaa sanoa, suunnittelutyön määrä kasvaa melkoisesti (ennen suunniteltiin vain tarina pääpiirteissään ja annettiin noiden muiden tulla siinä sivussa). Jostain tahtoo napsaista pois, etsii jonkinlaista sopivaa tasapainoa. Eikä enää ole välttämättä niin paljon tiivistettävää kuin ennen.
Itse lienen tniemen tavoin jossain tuolla mallin kolmannen kohdan pimennoissa. Toisaalta olen Piikin kanssa samaa mieltä siitä, että kirjoittamisessa oppiminen tuskin koskaan loppuu. Lähinnä siksi, koska saman kaavan toistamiseen väsyy ennemmin tai myöhemmin ja sitä halunnee rikkoa jotenkin. Lienen myös jonkinlaisen kriisin kynnyksellä. Olisi mielekästä kokeilla romaanimittaisen tekstin kirjoittamista, mutta jotenkin se tuntuu lipsuvan aina siihen, että ensin pari pitkää novellia harjoitukseksi ja rohkeuden keräämiseksi, ehkä sitten romaanin kimppuun... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| korpinaava |
| Lähetetty: 11.01.2008, 13:18:20 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 08 Tou 2006
Viestejä: 87
Paikkakunta: Oulu
|
Mulle on toivottoman vaikeaa sisäistää tuota tniemen mallia, vaikkei siinä mitään vikaa olekaan. Sen verran vaistonvaraista kirjoitustyöni on ollut. Ja sitten kovasti häkellyn kun vastaan tulee teoksia, joissa on tuttuja tuntemuksia, joita olen saanut kirjoittaessani ja tätä elämää eläessäni. Kirjoittaminen on kaikkine pulmineen ja oivalluksineen erottamaton osa elämääni. Noista teoksista ovat viime aikoina ponnahtaneet erityisesti esille Haltiamaan kuninkaantytär ja Donnie Darko -elokuva. Kaikkine omituisuuksineen ne ovat olleet niin tuttuja ja helppoja ymmärtää tai ainakin luulen ymmärtäneeni niitä.
Joka tapauksessa: uskon ettei minulla ole ollut ykkösvaihetta, vaan olen vääntänyt heti kakkosen silmään, koska takana on ollut pitkä putki tieteellistä kirjoittamista. Enkä tiijä misä oon nytte menosa.
Suuri etu kehitysprosessissa, varsinkin jos haluaa tasolle 6 (tms.), on hiukkasen autistinen mielenlaatu, joka mahdollistaa omaperäisen ajattelun ja kirjoittamisen. Täytyy osata vaistota sitä suurta virtaa joka vie meitä.
Vastasinko aiheeseen? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| Kirjuri |
| Lähetetty: 11.01.2008, 15:03:04 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 18 Tam 2005
Viestejä: 54
Paikkakunta: Helsinki
|
Olen kirjoittanut "aina". Se on lukemisen ohella ollut mieliharrastukseni kuusivuotiaasta asti. Tuo Teron malli sopii varmaan tosi moneen, mutta oman kehitykseni jaksottaisin ikäkausien tai elämäntilanteiden mukaan:
1. Lapsuuden suloinen viattomuus. Kirjoittamiseni on leikkien jatketta, maailmojen sekä vain itselleni ja ehkä yhdelle tai kahdelle muulle lapselle tuttujen henkilöhahmojen luontia ja rakentamista. Välillä innostun tosin vääntämään jopa useiden kymmenien sivujen mittaisen "romaanin". Kirjoitan omaksi ilokseni, kenties välillä noiden mainittujen muiden lastenkin, enkä täydellisessä kunnianhimottomuudessani ole kiinnostunut rakentavastakaan kritiikistä.
2. Havahtumisen aika. Joskus teini-iän lopulla tajuan, että koska kirjoittaminen on sitä mistä eniten tykkään, tekisin sitä mielelläni myös työkseni jonain päivänä. Alan lukea oppaita ja tehdä kirjoitusharjoituksia. Yritän kehittää tekstejäni kaavojen ja tyylilajien mukaan. Saan asiantuntevaa, negatiivista palautetta: lauseet ovat pitkiä ja krumeluurisia, tekstissä on valtavasti turhaa, draamani herättää naurua eikä itkua ja hinkuni kuvata autenttisesti fantasiamaailmaani syö juonelta ryhdin. Jätän julki tarkoitetut projektini kesken. Huonon itsetunnon ansiosta vetäydyn takaisin "kirjoitan vain omaksi ilokseni" -linnakkeeseen, jossa onneksi netin ansiosta käy vieraitakin.
3. Salaisen kehityksen vaihe. Menee monta vuotta, joiden aikana kehityn kirjoittajana valtavasti tajuamatta sitä itsekään. Se johtuu ennen kaikkea työstäni toimittajana: kun kirjoittaa joka päivä jotakin julkaisukelpoista, osaa käyttää kieltä notkeasti silloinkin kun ei oikestaan edes yritä. Samoihin aikoihin vapaa-ajalla jatkan leikkivän lapsen kirjoitusharrastustani sekä luen paljon toisten tekstejä ja arvioin niitä. Niin tehdessäni, joutuessani perustelemaan juurta jaksain miksi en jostakin pidä, saamani kritiikki alkaa avautua minulle. Teksteihini alkaa ilmestyä logiikkaa ja rakennetta jargonin (eli siis lähinnä vain minulle itselleni avautuvien fantasiamaailmaviittausten) sijaan. Fantasiamaailmanikin muotoutuu uskottavammaksi, kun tarkastelen ja hion sitä aikuisen silmin ja kourin, sekä toisten aikuisten avustuksella.
4. Kannustava menestys. Kokeilen onneani Novassa ja ällistyksekseni voitan sen. Voiton kannustamana alan tuottaa novelleja tulella ja palolla, ja koen kehittyväni siinä koko ajan. Sen sijaan että huono itsetunto häiritsisi kirjoittamistani saan paremman itsetunnon kirjoittamalla! Löydän harrastukselleni uuden innostavan syyn ja motiivin edellisten riemujen rinnalle. Voin omaa tekstiäni jälkeenpäin lukiessani samalla lukea omaa sisintäni ja oppia itsestäni asioita, joita en välttämättä muuten hoksaa.
5. Äitiys. Lasten syntymä tärvelee mahdollisuuteni kirjoittaa niin usein kuin haluaisin. Toisaalta kasvan ihmisenä ja opin elämästä asioita, jotka eivät luultavasti olisi ikinä menneet jakeluuni kirjoja lukemalla. Tästä elämänkokemuksesta on ollut paljon ammennettavaa niissä teksteissä, jotka olen saanut aikaan. Sitä paitsi vähenevä vapaa-aika ohjaa tehokkuuteen, ja rakkaimman harrastuksen voi asettaa sille jalustalle, jolle se kuuluu.
Otaksun, että kunhan lapset kasvavat, ajaudun kuudenteen vaiheeseen, jossa voisin jo toivoakseni kirjoittaa romaaninkin. Nyt se tuntuu olevan jäissä epätoivoisista yrityksistä huolimatta. Novellin lankoja voi vielä pidellä käsissään pitkien kirjoitustaukojenkin ajan, mutta romaanissa niitä lankoja on jo niin paljon, että kaikki säikeet ovat solmussa tai kadoksissa ellei niitä jatkuvasti hoida ja setvi. Näin minä ainakin koen asian. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| olmi |
| Lähetetty: 12.01.2008, 20:06:34 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 07 Tam 2008
Viestejä: 33
|
Hola!
Juolahtipa mieleeni kysyä, että kuinka moni pyrkii/ on joskus pyrkinyt kehittämään sillä tavalla tietoisesti kirjoittamistaan? Ja jos, niin minkälaisilla metodeilla, mittareilla tai tavoitteilla? Yleisin ja yksinkertaisin keino lienee jonkun määrärajan asettaminen. Tyyliin kirjoitan vähintään sivun päivässä tms. Itse olen aina hieman vierastanut tuollaista peläten sen tekevän kirjoittamisesta pakkopullaa, mutta sen suhteen ajatukset ovat hieman muuttumassa. Kuitenkin määrän lisäksi on varmaan yhtä tärkeää ajatella mitä kirjoittaa.
Edellä esitetty kehityskaari on kai melkoisen yleinen, jokainen on tietysti oma poikkeuksensa. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| tniemi |
| Lähetetty: 13.01.2008, 05:28:48 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 30 Huh 2005
Viestejä: 411
|
| olmi kirjoitti: |
| Edellä esitetty kehityskaari on kai melkoisen yleinen, jokainen on tietysti oma poikkeuksensa. |
Kirjoittajan kehityskulku vaikuttaakin olevan paljon henkilökohtaisempi kuin kuvittelin tuota edellä esitettyä mallia kirjoittaessani! Erittäin mielenkiintoista.
Itselläni on selvästi rakenteellinen kausi menossa, tai pikemminkin rakenteellisen pohdinnan aika.
Monet kirjoittajat tuntuvat vetävän tekstinsä rakenteen hatusta. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, ellei kaikki vetäisi sieltä hatusta niitä täysin samoja rakenteita.
En tarkoita tällä kierrätystä mallia Sailor Moonin päivän hirviö, tai Housen päivän tauti, vaan jotain pienempää. Tarkoitan sen rakenteellisen työkalupakin sisältöä, niitä yksittäisiä taikatemppuja, joiden avulla kirjoittaja on oppinut kuljettamaan tarinaa eteenpäin.
Otetaan joku esimerkki... Liekehtivä torni -elokuvassa on introkohtaus kahdelle hahmolle, jossa mies toteaa naiselle kuinka hän pitää siitä, miten seksistä ei jää jälkiä. Tuo lause ärsyttää minua niin suunnattomasti, koska tiedän täsmälleen miksi se on siihen laitettu. Viittaus tarvitaan jotta saadaan aikaiseksi dramaattista jännitettä aitoon jenkkimalliin. (Seksi on syntiä -> he ovat tehneet syntiä -> he kuolevat.) Syntyy jännitettä, kohtaus tiivistyy, eikä itse seksiä tarvitse näyttää. Näppärää ja tehokasta.
Yksi ainoa lause tekee tuon kaiken, ja minä sanon mielessäni "paskat!"
Jotkin asiat luovat draamaa kuin itsestään ja kirjoittajat tuntevat luonnollista vetovoimaa sellaisia asioita kohtaan.
Tarpeeksi on kuitenkin tarpeeksi. Montako kertaa on kirjoitettu täysin turha riita, jonka ainoa tarkoitus on, että se sovitaan myöhemmin? Montako kertaa hahmo ajetaan sinne kuopan syvimmälle pohjalle vain, jotta hän voi sieltä sitten kiivetä. Montako kertaa perhe pitää tappaa, jotta päästään kostoretkelle, montako kertaa seksin jälkeen pitää naisen kuolla, ja montako kertaa se kaikkein vähiten epäilty on syyllinen.
Ostin muutama kuukausi sitten Ghibli-studion tuottaman Maameren tarinat DVD:llä. Se oli erittäin suuri pettymys. Mukana oli yksi ainoa kohtaus, joka ei seurannut kaavaa. (Päättelin että "nyt tuo talo poltetaan," mutta ei poltettu. Käsikirjoittaja laisti epähuomiossa helpon draaman.) Ero isä- ja poika-Miyazakin kerrontatavoilla on kuin yöllä ja päivällä. Lukekaapa joskus Nausicaä-manga ja tarkkailkaa pelkkää rakennetta.
Lisätään nyt vielä, etten ole minkään yksittäisen kliseen käyttöä vastaan. Itse hyödynnän niitä jatkuvasti. Vastustan sitä, miten kliseetä käytetään helpolla tavalla. Laiskasti, sitä rakastamatta.
Tätä minä olen tässä pohdiskellut.
(Olen muuten varma, että rakenne on oleellinen osa ihmeen tuntua. Lukija pitää pudottaa sen turvaverkon ulkopuolelle, jonka hän on tarinoiden suhteen itselleen rakentanut.) |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| tniemi |
| Lähetetty: 13.01.2008, 05:43:04 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 30 Huh 2005
Viestejä: 411
|
Kriisit eivä ole ohjanneet omaa kehitystäni (ainakaan nykyistä ennen), mutta tämän minä muistan:
| Satkuli kirjoitti: |
| Ensimmäinen on tarinoiden ennalta suunnittelun merkityksen tajuaminen, tai se, että tekee suunnitelmia enemmän kuin pari ranskalaista viivaa ennen kuin alkaa kirjoittaa. |
Se oli suorastaan välähdyksenomainen hetki, että "kas, näinhän tätä pitää alkaa tekemään!" ja se todellakin sijoittui jonnekin vaiheiden 1. ja 2. välille.
| Piikki kirjoitti: |
| Kirjoittamisen oppiminen ei mielestäni koskaan lopu. Aina tulee hommia, jotka ovat vaikeita, vaikeampia kuin ennen, ja jotenkin niistä vain pitää luovia läpi. |
Minä kun elättelin haavetta, että tämä tästä joskus tasaantuisi. 
Antaa tulla! Kerro meille, minkälaisia ne level-6:n kirjoittamisen arkiongelmat tulevat olemaan. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| Abso |
| Lähetetty: 13.01.2008, 14:27:59 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 28 Nov 2006
Viestejä: 241
|
Viimeinen muokkaaja, Abso pvm 12.10.2008, 19:12:06, muokattu 4 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| korpinaava |
| Lähetetty: 13.01.2008, 17:33:38 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 08 Tou 2006
Viestejä: 87
Paikkakunta: Oulu
|
| tniemi kirjoitti: |
| Tarpeeksi on kuitenkin tarpeeksi. Montako kertaa on kirjoitettu täysin turha riita, jonka ainoa tarkoitus on, että se sovitaan myöhemmin? Montako kertaa hahmo ajetaan sinne kuopan syvimmälle pohjalle vain, jotta hän voi sieltä sitten kiivetä. Montako kertaa perhe pitää tappaa, jotta päästään kostoretkelle, montako kertaa seksin jälkeen pitää naisen kuolla, ja montako kertaa se kaikkein vähiten epäilty on syyllinen. |
Itse en taas pidä siitä jos tarinat, mukaan lukien elokuvasellaiset, ovat itsetarkoituksellista kikkailua taikatempuilla. Koko teksti tai kuvien jono vain sen vuoksi että voidaan heittää yllätyksellinen kohokohta kehiin. Jos tarina kertoo ihmisistä, niin miksei se voisi kertoa ihmisistä juuri sellaisina kaavamaisina olentoina kuin me olemme? Kaavojen täydellinen pois jättäminen ei ole uskottavaa. Mutta spefissä tuohon sekaan tarvitaan mausteeksi ihmeen tuntua - ja tietysti omaperäistä otetta vaikka kuinka kirjoittaisi tästä laumaeläimestä, ihmislajista.
Siksipä tykkään asua yksikseni (avioliittokin on koettu) että olen väsynyt "itsetarkoituksellisiin" riitoihin, joita arki väittämättä nostaa esille. Mutta arkiproosaa kirjoitettaessa ei ole synti kertoa noista parisuhteiden hupaisista kuvioista. Ja jos kirjoittaa vaikkapa fantasiaa, joka tahtoo usein olla kaukaiseen historiaan sijoittuvaa, ei ole synti kirjoittaa perheiden tai kylien tuhoamisesta ja siitä seuraavista kostoista, koska sitähän viisaan ihmisen historia on täynnänsä. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| Abso |
| Lähetetty: 13.01.2008, 20:50:07 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 28 Nov 2006
Viestejä: 241
|
Viimeinen muokkaaja, Abso pvm 12.10.2008, 19:08:58, muokattu 1 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| olmi |
| Lähetetty: 13.01.2008, 22:59:17 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 07 Tam 2008
Viestejä: 33
|
| Kyllä tuo kehityskaari minuun sopii. Varsinkin vaihe 1, johon tunnun olevan jumittunut:). |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| tniemi |
| Lähetetty: 16.01.2008, 12:30:32 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 30 Huh 2005
Viestejä: 411
|
| Abso kirjoitti: |
| Fay Weldon on tieteellisesti todistanut, että perusjuonia on vain seitsemän kappaletta. |
Jaahas. George Poltin mukaan niitä taas on 36 kappaletta: http://www.gamedev.net/reference/articles/article255.asp, ja veikkaan, että Aristoteleellä olisi vielä sanansa sanottavana, sikäli kun sen vanhan huru-ukon jorinoita kukaan enää ottaa todesta.
Suosittelen tuota Poltin listaa. Sitä voi käydä lävitse ja pohtia mitä ei vielä olisi tullut kokeilleeksi.
| olmi kirjoitti: |
| Kyllä tuo kehityskaari minuun sopii. Varsinkin vaihe 1, johon tunnun olevan jumittunut:). |
Itselläni siirtymä 1->2 vaati parinsadan (ei-scifistisen) liuskan kirjoittamista, eli siitä selvisi pelkällä työllä.
(Niin, ja muutama ahaa-elämys taidettiin myös vaatia. Muistikuvat ovat hämäriä.)
Olen melko varma, että kuka tahansa oppii kirjoittamaan, hieman samaan tapaan kuin kuka tahansa oppii piirtämään. 1700-luvulla piirtotaito oli jokaisen herrasmiehen perustaitoja, kameroita kun ei ollut. Guercinoa ei jokaisesta tullut, mutta kyllä sillä vihollisen tykistön rakenteen sai talletettua. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| Taustavoima |
| Lähetetty: 16.01.2008, 12:40:47 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 26 Lok 2004
Viestejä: 123
Paikkakunta: Turku
|
tniemen malli tuntuu osuvalta ja Piikin lisäys on myös aiheellinen. Mm. kirjoituslukkoina ilmeneviä kriisejä syntyy joskus silloin, kun oma kunnianhimo kasvaa tuntuvasti osaamista suuremmaksi. Tämä voi saada aikaan koko harrastuksen hylkäämisen, mutta motivoitunut kirjoittaja saa siitä virikkeen kehittää itseään entistä tarmokkaammin.
_________________
Kirjoittajatreffit-blogin avulla rikastut vaivatta. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
| Marko |
| Lähetetty: 16.01.2008, 18:16:55 Viestin aihe: |
|
|
Liittynyt: 30 Lok 2004
Viestejä: 35
Paikkakunta: Helsinki
|
1. Alku - kritiikitöntä roskan kirjoittamista... Ei juuri mitään valmista, ei mitään mitä kehtaisi muille näyttää. Paljon kielioppi- ja kirjoitusvirheitä, vaikeuksia mielekkään rakenteen tekemisessä tarinoihin. Viimeiaikaisten innostusten (luettujen juttujen) vakutus suuri.
2. Varovat ensikokeilut tekstin tuottamisessa muille. Kevyttä ei vakavasti otettavaa tekstiä joka kuitenkin kehittyy näkyvästi aika nopeassa tahdissa. Palautteen vaikutus kirjoitusinnostukseen suuri ja tätä myöten kirjoitusmäärät kasvoivat nopeasti. Tekstit kuitenkin kirjoittamista kirjoittamisen vuoksi, jolloin vaativampi suunnittelu ja hiominen puuttuu tyystin. Teksti alkoi muuttua sujuvammaksi ja erilaiset virheet alkoivat vähentyä.
3. Vakavampi kirjoittamisen kausi. Mukaan tuli pyrkimys hioa ja parantaa tekstejä. Entisen hällä väliä -editointityylin sijaan tuli käytännössä joka lauseeseen kriittisesti suhtautuva tekstin läpiluku ja uudelleenkirjoittaminen. Tarinan rakenne ja kohtausten mielekkyyden pohtiminen noussut yhdeksi keskeiseksi tavaksi kehittää tarinaa - satunnaisesti syntyvän rakenteen aika ohitse. Lopullisesta tekstistä poispudotettujen kohtausten määrä kasvoi merkittävästi. Teeman korostamista ja pelkästä tarinallisuudesta luopumista.
4. Useamman vuoden tauko jossa vain pieniä kirjoituspyrähdyksiä välillä. Kirjallinen maku ja tekstin "ymmärtäminen" kehittynyt/muuttunut joten kirjoittamsien uudelleenaloittamisen keskeisiä haasteita on uuden kirjoittajanäänen luominen ja uusiin vaatimuksiin vastaaminen. Vaikka enemmän tai vähemmän puolivalmista tavaraan on kovalevy pullollaan, ei monikaan nosita vanhoista tunnu mielekkäältä, ja ne joissa nykyään tuntuisi vielä olevan potentiaalia vaatisivat rankkaa uudelleenkirjoittamista.
kommentoimpa keskustelua ennen viestiäni ;)
Mitä perusjuoniin tulee, niin niihin ei pidä suhtautua liian vakavasti ja joka tapauksessa perusjuoni ei määrää tarinan rakennetta kovinkaan voimakkaasti. Lisäksi kun näiden perusjuonien yhdistely samaan tarinaan on yksi iät ja ajat käytettyjä keinoja on näitä juonimallejakin yllättäen jo aika monta. Juonen ei kuitenkaan pitäisi yleensä olla tarinan ydin, vaan ydin muodostuu usein tarinan henkilöistä, heidän tunteistaan, ajatuksistaan ja moraalistaan jota juoni vain tuo esille. Myös teema (vaikkapa kuolema, tai yksinäisyys tms.) on hyvinkirjoitetussa tarinassa usein juonta tärkeämpi. Hyvinkin yksinkertaisen juonen sisältämä tarina voi olla erittäin hieno kun taas paraskaan juoni ei riitä pelastamaan tarinaa jos muut tarinaan vaikuttavat seikat on laiminlyöty.
Kikkailu ja "yllätyksellisyys"
Itse asiassa aika harva elokuva onnistuu yllättämään kikoillaan. Yleensä ne yllätykset ovat aika kliseisiä ratkaisuja. Yleensä kannattaa välttää liikaa kikkailua ja kehittää omaa perustekstiään, sillä mielekäs kikkailu vaatii oikeastaan aika hyvää silmää tekstiin ja korkealaatuista tekstin hallintaa. Tässä tietysti kannattaa muistaa, että taitavasti toteutettu kikka tuntuu luonnolliselta osalta tarinaa eikä näytä kikalta, kun taas kömpelösti toteutettuna se näyttää kikalta ja se haisee k(a/i)kalta (huom kikkailua)... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
|
|
